maanantai 19. joulukuuta 2011

Angstaa lapsi angstisi pois.

Jotain niin painavaa, kun en pois sua päästä saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkään rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu,
Päämäärän tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
Etkä sä hymyile vaan, söpösti irvistät.
Ja se on ainoo hyvä asia täl filmillä,
Mä oon sun Sune ja jätkä sä oot tähti.

Sä olit oikees, siit ettei suhde kanna.
Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.
Sä olit oikees, oli se oikeen et mokasin, satutin
Ja sä, rakastuit toiseen.
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle ja tää
Tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Niin erilainen. Se vetää mua puoleensa, antaa mulle unta.
Kumpa kulta saisin, olla viel kerran sunkaa.
Rakastaa sua ja huutaa se ääneen, mut, mitä mä tääl teen?
Sä et oo tääl ees

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti